torstai 8. marraskuuta 2012

Mikkelin reissulla tuli ihan hyviä kuvia pennuista. Kyllä Pitkis pentu on yksi kauneimmista koirista!

Tappijalan Estelle
Tappijalan Esmeralda - Pipa
Tappijalan expertti - Pertti

Tappijalan Extreme - Dax

Tappijalan Extempore - Rex
Pertti - The Uunimakkara
Dax ja Riemu
Rex ja Riemu

Esmeralda - Pipa
Estelle
Pertti ottaa unet minkkiturkilla











tiistai 6. marraskuuta 2012

Mailmassa monta on ihmeellistä asiaa..

Paljon on taas viimekerrasta tapahtunut ja kohtahan nuo pienet jo muuttavat pois...
Metsässä on retkeilty jo useita kertoja ja pennut ovat siitä todella innoissaan. Vauhti ja matkat kasvavat joka kerta. Pienet ötökät ovat jo todella reippaita menijöitä. Upeaa on kulkea syysmetsässä lauman kanssa. Emo edellä ja pennut perässä. Käpyjä ja lehtiä metsästetään ja on sitä hirvensorkkaakin jo päästy maistamaan. Riemu on opettanut pikkasille jo kuoppien kaivamista ja muita koirien hommia. Jos Riemulla on kiire juosta omilla reissuilla, Tuska paimentaa pentuja.
Ensilumikin on jo koettu ja se on tosi jännää! Aluksi tassuja piti nostella ja lunta maistella, mutta eipä mennyt montaa minuuttia kun riehu-petterit pääsivät vauhtiin. Nykyään jos lunta vaan sattuu olemaan, on vauhti tuplat normaalista. Myös ensimmäiset sadepisarat herättivät hilpeyttä ja ihmetystä.

Extreme



Ihan mielettömän rohkeita ja reippaita otuksia ovat. Vielä ei ole tullut sellaista asiaa vastaan mitä olisi tarvinnut arastella tai pelätä. Myöskin muriseville lajitoverielle on annettu samalla mitalla, hännät heiluen takaisin. 
Äitini 11v Turre-koira ilmaisi kärttyisesti, ettei pennuilla ole asiaa sen lähelle. No nämäpä siitä vain innoistuivat ja murisivat häntää heiluttaen takaisin. Vanha herra luovutti ja poistui paikalta.
Seuraavana päivänä se ei edes viitsinyt vaivautua murisemaan ja pennut saivat rauhassa tökkiä sitä.
Extempore
Sama kohtalo koitui nuorelle Rokki-Makkara mäyrikselle. Sattuipa hän innoissaan tökkäämään Extremeä ja pyytämään leikkimään. Pikku-ötökkäpä ei tökkimisestä tykännyt, vaan nosti kaikki selkäkarvat pystyyn ja pomppien ja haukkuen ajoi 1,5v uroksen pois.... Samoin jos Tuska on murissut luista yms. on porukka nostanut riemuisan haukku-ärinä konsertin, että kovin vakavasti Tuksua ei ole otettu. Ilmeisen sisukasta porukkaa tuntuu olevan. Tuskasta on muutenkin tullut jo ihan lepsu leikki-täti. Pennut nukkuvat sen vieressä ja syövät sen kupista. Repivät parrasta ja vievät luut, mutta loppujen lopuksi on se Tuksukin ihan onnelinen uusista leikkikavereisa.

Ollaan käyty myös kyläreissuilla useaan otteeseen, joten autossa matkustaminen ja yökyläily on pennuille tuttua hommaa. Kaikki ovat olleet innoissaan uusista paikoista. 

Expertti
Ensimmäisellä pitkällä automatkalla pojille tuli ensin huono olo ja iku, mutta nyt autoilu menee nukkuessa. Ainoa asia mistä oikein sydäntä riipivää itkua ja kiljumistaa tulee, on portit. Pieniä koiria kidutetaan ja heidän elämää rajotetaan. Valitettavasti kun aina ei saa rellestää vapaana, etenkään kylässä, ja siitähän mielenosoitus on valmis. Kaikki viisi istuvat portin takana rivissä ja ulvovat... etenkin aamukuudelta kerrostalossa tämä on todella kiva asia..

Pienet ovat oppineet todella hienosti tekemään ulos ja sisällä paperille. Siksi myös koko poppoon kanssa kyläily on ollut myös helppoa ja mukavaa. On kyllä saanut olla niihin todella tyytyväinen, enää harvoin tulee vahinko matolle tai lattialle. Jos sanomalehteä tai piha on tarjolla, siihen tehdään.

Kyllä näiden öttiäisten kanssa menee aika todella nopeasti ja paljon olen niille pyrkinyt uusia ja positiivisia asiota tarjoamaan. Saa nähdä millaiset itkut minulle tulee kun lauma pikkuhiljaa vähenee. Ja mitä ihmettä sitä sitten kaikki päivät oikein tekee?
Tässä hieman kuvia metsäretkiltä ja kuvia pennuista osiossa on lisää..

tiistai 16. lokakuuta 2012

Nimet julki ja ensimmäistä kertaa ulos

Pienet tilliäiset ovat taas kasvaneet mahdotonta vauhtia. Nyt täällä on ralli päällä ja kaikki lelut levitelty. Vauhtia ja tapahtumia riittää ja välillä emokin pakenee sohvalle karkuun. Tuskalle tämä pentujen aktiivisuus on ollut kaikkein vaikeinta. KAIKKI Tuskan lelut on varastettu!! Ällöttävät pennut leikkivät HÄNEN leluilla. Tosiasiassa lelut on alun alkajaan hommattu pennuille, mutta Tuskan mielestä ne on kyllä hänen, etenkin ne mitkä vinkuu. Leluja päivystäessa joutuu sitten siedättymään pentujen seuraan ja välillä ne jopa meinaavat koskea Tuskaan. Ajatella. Kyllä karkkarin hermoa kiristää...

Nimet pennuille on nyt lyöty lukkoon. Pojat ovat Tappijalan Extreme, Extempore ja Expertti. Tytöt ovat kauniita prinsessoja eli Tappijalan Estelle ja Esmeralda.

Prinsessa Estelle nuuhkii kukkasia
Kotkassa kelit ovat olleet aivan kamalat mutta TÄNÄÄN pääsimme ensimmäisen kerran ulos. Aluksi hieman ihmetytti, mutta pian sitä juostiin jo edestakaisin. Siellä oli niin kivoja lehtiäkin, joten niitä piti ahmia suut täyteen. Ja huomasin että nurmellahan ei vaan voi kävellä. Siellä liikutaan sammakko-loikilla tai juoksemalla, patiolla taas hiivitään ja hiippaillaan.
Emon luokse juostiin aina välillä hakemaan turvaa ja kannustusta. Muutamat pisutkin pihalle tehtiin, mutta kauaa ei tuulessa pieniä voinut pitää. Kyllä uni maistui ulkoilun jälkeen.
Kovasti yritin pentuja kuvata, mutta menoa ja vauhtia oli kameralle (kuvaajalle) liikaa. Tässä muutama otos ja toivottavasti nyt huomenna ulkoilemme jälleen.


Tappijala Expertti, tuttavallisemmin Pertti
Tappijala Extempore, aiemmin tunnettu Iso-Poika

Tappijalan Extreme (tumma-poika) ja Tappijalan Esmeralda eli Pipa




torstai 4. lokakuuta 2012

Joukkopako pentulaatikosta!

(Nyt olen vihdoin saanut uuden netin ja se on pikkasen nopeampi kuin toivoton mokkula. Siksi tuleekin aikamoinen tapahtumien päivitys yhdellä kertaa.)

 Pentujen silmät ovat auenneet!


Viime viikon torstaina alkoi ensimmäiset silmät raottumaan, nyt koko porukalla on simmut auki. Myös liikkeelle ollaan lähdetty. Varsinainen joukkopako onkin alkanut ja pennut kömpivät pian pentulaatikosta ulos. Varmaan johtuu siitä että näkevät asuvansa pahvilaatikoista rakennetussa asumuksessa. 
Pirpanat ovat ymmärtäneet että emo menee tuosta luukusta ulos, ei muuta kun perään. Ihan vielä ei taidot riitä, mutta ei mene enää kauan. Täytyykin siis aloittaa pentuaitauksen rakentaminen ennen kun joku onnistuu karkaamaan ulkomaailmaan. 

Myös ensimmäiset haukku-harjoitukset ovat käynnistyneet. Haukkuminen onnistuu jo aika hyvin, mutta äänen hallinta on vielä hakusessa. Ääni kun on vielä niin "kova" että itse haukkujakin menee ihan nurin... Siitä hyvästä voikin sitten ruveta murisemaan ja hyökätä kaverin kimppuun. Kovasti alkavat jo leikkimään ja yrittävät purra toisiaan. Sekin on suhteellisen koomista koska yhdelläkään ei ole vielä hampaita. Motoriikka on hyvin heikkoa, ensin avataan suu, toimii haukotuksen omaisesti. Sitten kallistetaan pää hitaasti hieman taakse ja läsäytetään täysillä kaverin niskaan. Tämän jälkeen ehkä suljetaan suu... ja ainakin joku kaatuu lopuksi... yleensä se kuka yritti purra. Taisteluharjoituksia tarvitaan siis lisää.

 Hännänheilutusta

Pienet heiluttavat häntää. Kun Riemu menee pentulaatikkoon hännänheilutus alkaa, samoin jos olen jotakin räpeltämässä pentujen kanssa ja Riemu tulee laatikon ulkopuolelta katsomaan hännät rupeavat vipattamaan. Tai no vipattamaan on ehkä liioittelua, ennemminkin hidastetusta filmistä. Riemunkiljahdukset kuului myös minunkin suusta kun minulle osoitettiin ensimmäiset heilutukset. Se oli todella hellyttävää. Pennut haistoivat kättäni, heiluttivat häntää ja rupesivat mönkimään kohti. Se oli kyllä niin onnellinen heti etten oikein osaa sitä kuvailla. Olen nyt viimeiset kolme viikkoa elänyt näille pennuille ja sitä ennen ollut hieman täpinöissäni niiden vielä ollessa mahassa. Minä olen pystynyt tunnistamaan tai no, erottamaan jo jonkin aikaa, mutta se tunne, kun ne vihdoin tunnistavat sinut! Sydän pyörähti varmaan ympäri, oli pakko hehkuttaa heti:
 " Ne tuntee miut, ne tuntee miut! Mikko ne heiluttaa miulle häntää, tuu nyt heti kattomaan!!" 
Voitteko kuvitella että vastaanotto oli hieman kuiva:
 "Joo, ne on koiria, koirat tekee niin"
Mikko ei kirmannut saman tien laatikolle katsomaan... Ihan käsittämätöntä, itse en kyllä voi ymmärtää moista reaktiota....

Uudet kuvat

Tässä on nyt pennuista uudet naamakuvat. Lisään myös "kuvia pennuista" osioon koko porukasta uusia kuvia. Kurkatkaa samalla myös se.

Pikku-Tyttö

Tyttö Pipa
Tyttö Pipa















Iso-Poika

Vaalea-Poika



Tumma-Poika


Pipaa lukuunottamatta upean monimutkaiset ja tarkkaan sekä harkitusti mietityt nimet pennulla...







sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Riemu on meijeri ja pennut ovat muuttaneet

Mahdottoman paljon on taas viikon aikana tapahtunut. Blogin päivittäminen on jäänyt kiireiden takia sekä meillä on varmaan hitain netti ikinä. No uusi netti pitäisi tulla ensi viikolla. 
Myöskään tapahtumia pennuilla ei ihan hirveästi ole ollut. Syövät ja nukkuvat, sitten syövät ja nukkuvat. 
No meillä Riemu ei kyllä ole mikään maitobaari, se on meijeri! Pennut ovat kasvaneet todella nopeasti. Kasvu on kuitenkin tasaista ja kokoeroja porukassa ei juurikaan näy.
Kuitenkin pennut ovat jo nyt niin suuria, että pentulaatikossa rupesi olemaan ahdasta emon imettäessä. Riemulle tuli myös todella kuuma ja se makoilikin laatikon edessä. Maanataina 24.9 askartelin sitten koko poppoolle uuden asumuksen. Nyt mahtuu mamma ja pennut olemaan yhdessä, ilman ylimääräistä hikoilua. Samalla rytinällä porukka muutti olohuoneen puolelle, myös minä olen nyt saanut nukkua rauhassa ;) Riemu on ollut tyytyväinen uuteen pesään ja sevoi rauhassa seurata meidän touhuja ja olla samalla pentujen kanssa. Se on ollut kyllä upea emo ja se hoitaa todella hyvin pikkaisiaan. Itse olen tuijotellut pikku vauvoja ja kuunnellut niiden tuhinaa. Yksi kaunein ja ihanin asia maailmassa on mäyräkoiran pentu. Vaikka silmät ovat kiinni ja ne vain mönkivät, ne ovat silti niin kauniita, hellyyttäviä ja ihania. Niitä vaan tuijottelisi loputtomiin ja ihmettelisi. Pienet tassut ja suuren suuret haukottelut. VOI SYDÄN!

Riemun sisäänkäynti uuteen pentulaatikkoon

koko porukka uudessa asumuksessa



Klikkaamalla kuvaa se näkyy isompana. Lisäsin myös muutaman kuvan pentujen kuvia- sivulle. Näiden neljän kuvan lisäämisenn meni reilu 45min, ja netin hitaudesta johtuen kuviin tulee outoja raitoja. Kuvia olisi enemmän ja kivojakin semmoisia, mutta niiden lisääminen on nyt todella hidasta! Parempia ja enemmän kuvia pitäisi tulla nyt kun saan nopeamman netin ja uuden kamerankin olen jo tilannut. Niitä molempia odotellessa...

torstai 20. syyskuuta 2012

Pennut ja univelka kasvaa, emo-koira ottaa rennosti.

Pikkuiset kasvavat hirveää vauhtia, samaa vauhtia kasvaa myös omistajan univelka. Riemu on nimittäin ottanut ihan tavakseen käydä myös yöllä ulkoilemassa. Parina ensimmäisenä yönä synnytyksen jälkeen ajattelin että se on ihan ok. Nyttemmin olen kuitenkin huomannut että mäyräkoira vetää omistajaansa taas 6-0. Minä olen kiltisti joka yö, kuusi päivää, vienyt Riemua pihalle 2-5 kertaa yössä. 
Tänään huomasin tässä olevan jo ihan säännöllisyyttä. JOKA yö noin klo 00:00, 03:00 ja 04:00 ollaan oltu ulkoilemassa. joinan öinä jopa useammin. Parhaita ovat olleet viimeiset kolme yötä, jolloin enää takapihalla pissattaminen ei ole riittänyt. Mamma on halunnut hihnakävelylle. 
Ensimmäisellä kerralla ajattelin että no maha on varmaan sekaisin ja Riemu haluaa kävellä, kuitenkin pihalle tehtiin vaan pisut ja muuten nuuskuteltiin mukava 15 minuutin kuutamokävely. Nyt kun sama on toistunut jo kahdesti, huomaan että ei se mäyräkoira tyhmä ole, omistaja on. Nyt Riemu herättää minut yöllä taas tuttuihin aikoihin ja menee etuovelle. Lenkille kiitos. Mukavaa vaihteluahan se on pentulaatikossa köllöttelyyn käydä yöllä vähän seikkailemassa. No viime yönä en samaan enää suostunut, mutta takapihalla tötrötettiin silti. Eniten tässä huvittaa se, että joka yö klo 3 ja 4 siis tunnin välein, ei voi olla pissa hätä. Mutta omistaja senkun pomppaa kun Riemu käskee... En ilmeisesti ole oppinut omistavani mäyräkoiraa viimeisen viiden vuoden aikana :)

No mukavaahan se on sitten siinä 7-8 välillä aamulla herätä ja kurkata pentulaatikkoon ja tältä näyttää maaman meno ihanan yön jäljiltä.




Pennut taas ovat nukkuneet hyvin ja kasvaneet mahdotonta vauhtia. Jokainen pentu on punnittu päivittäin ja nyt esimerkkiä pääsee antamaan pikku-tyttö Pipa. 

Pipan syntymäpaino la 15.9. 273 g. Paino to 20.9 klo 11:00 460 g  ja klo 22:00 475 g.
Pipalle on siis tullut painoa 9,10% päivässä ja kuudessa päivässä 73,99% 
Tuossa huvikseni vertasin että omalla kohdallani se olisi semmoset 4 kiloa päivässä... Hyvä kasvukäyrä siis tulossa ja ilmeiseti emolla maitoa riittää.

Eikös sitä sanota, että maidon tuotantoon vaikuttaa emon onnellisuus. Ei siis ole mennyt hukkaan yölliset kävelyretket.



Pipa La 15.9
Pipa to 20.9.










tiistai 14. elokuuta 2012

MEILLÄ ON PENTUJA!


Pennut ovat vihdoin syntyneet! Riemu synnytti lauantaina 15.9 viisi pentua, 3 urosta ja 2 narttua,
Emo ja pennut voivat hyvin!

Kaksi urosta etsii omaa kotia!




Riemu oli varsin inhimillinen synnyttäjä, ensimmäinen pentu synty klo 11:38 ja viimeinen klo 16:51. Pennut ovat kaikki punaisia ja hyvin tasaisia kooltaan. Näiden muutaman päivän aikana painoa pennuille on kertynyt hyvin, joten maitoa riittää.
Yksi on erottunut jo joukosta, se on ensimmäinen poika. Tämä kaveri taitaa olla aikamoinen Tappijalka! Poika oli pentueen suurin syntyessään ja tuli maailmaan pylly edellä. Se on hieman vaaleamman värinen kuin muut, parhaiten se kuitenkin erottuu joukostaan äänekkyytensä ansiosta. Siellä se murmattaa ja piipittää. Kun kokeilin pentujen hännät, poika päästi oikein kunnon vinkaisun, muut eivät inahtaneetkaan. Kamalaa pikkukoiran kidutusta! Sama touhu jatkuu edelleen, siellä se porskuttaa ja piipittää äidilleen. Kun Riemu nousee pesästä, huuto alkaa välittömästi, samoin jos tissi ei nyt olekaan juuri sopivasti tai siskon tassu on tiellä, saa nähdä mitä tästä vielä tulee....

Nyt täytyy myös pentujen isää Rodels Brandenburgia kehua! Mocca oli Sunnuntaina 16.9 Hyvinkään näyttelyssä
Best  In Show 2!
Vuoden näyttelykoira kilpailussa Mocca on noin 30-40 sijalla kaikista roduista ja koirista. Mocca on siis tällä hetkellä Suomen kaunein pitkäkarvainen mäyräkoira! Pentujen isänä on siis yksi Suomen kärki koirista! Upeaa on myös se, että viime vuonna Mocca oli kilpailun kaikista roduista sijalla 58. Silloin se kilpaili juniori- ja nuortenluokassa. Nämä molemmat ovat uskomattomia tuloksia ja vielä pitkäkarvaiselle mäykylle joita harvemmin näissä kekkereissä näkyy!