Paljon on taas viimekerrasta tapahtunut ja kohtahan nuo pienet jo muuttavat pois...
Metsässä on retkeilty jo useita kertoja ja pennut ovat siitä todella innoissaan. Vauhti ja matkat kasvavat joka kerta. Pienet ötökät ovat jo todella reippaita menijöitä. Upeaa on kulkea syysmetsässä lauman kanssa. Emo edellä ja pennut perässä. Käpyjä ja lehtiä metsästetään ja on sitä hirvensorkkaakin jo päästy maistamaan. Riemu on opettanut pikkasille jo kuoppien kaivamista ja muita koirien hommia. Jos Riemulla on kiire juosta omilla reissuilla, Tuska paimentaa pentuja.
Ensilumikin on jo koettu ja se on tosi jännää! Aluksi tassuja piti nostella ja lunta maistella, mutta eipä mennyt montaa minuuttia kun riehu-petterit pääsivät vauhtiin. Nykyään jos lunta vaan sattuu olemaan, on vauhti tuplat normaalista. Myös ensimmäiset sadepisarat herättivät hilpeyttä ja ihmetystä.
 |
| Extreme |
Ihan mielettömän rohkeita ja reippaita otuksia ovat. Vielä ei ole tullut sellaista asiaa vastaan mitä olisi tarvinnut arastella tai pelätä. Myöskin muriseville lajitoverielle on annettu samalla mitalla, hännät heiluen takaisin.
Äitini 11v Turre-koira ilmaisi kärttyisesti, ettei pennuilla ole asiaa sen lähelle. No nämäpä siitä vain innoistuivat ja murisivat häntää heiluttaen takaisin. Vanha herra luovutti ja poistui paikalta.
Seuraavana päivänä se ei edes viitsinyt vaivautua murisemaan ja pennut saivat rauhassa tökkiä sitä.
 |
| Extempore |
Sama kohtalo koitui nuorelle Rokki-Makkara mäyrikselle. Sattuipa hän innoissaan tökkäämään Extremeä ja pyytämään leikkimään. Pikku-ötökkäpä ei tökkimisestä tykännyt, vaan nosti kaikki selkäkarvat pystyyn ja pomppien ja haukkuen ajoi 1,5v uroksen pois.... Samoin jos Tuska on murissut luista yms. on porukka nostanut riemuisan haukku-ärinä konsertin, että kovin vakavasti Tuksua ei ole otettu. Ilmeisen sisukasta porukkaa tuntuu olevan. Tuskasta on muutenkin tullut jo ihan lepsu leikki-täti. Pennut nukkuvat sen vieressä ja syövät sen kupista. Repivät parrasta ja vievät luut, mutta loppujen lopuksi on se Tuksukin ihan onnelinen uusista leikkikavereisa.
Ollaan käyty myös kyläreissuilla useaan otteeseen, joten autossa matkustaminen ja yökyläily on pennuille tuttua hommaa. Kaikki ovat olleet innoissaan uusista paikoista.
 |
| Expertti |
Ensimmäisellä pitkällä automatkalla pojille tuli ensin huono olo ja iku, mutta nyt autoilu menee nukkuessa. Ainoa asia mistä oikein sydäntä riipivää itkua ja kiljumistaa tulee, on portit. Pieniä koiria kidutetaan ja heidän elämää rajotetaan. Valitettavasti kun aina ei saa rellestää vapaana, etenkään kylässä, ja siitähän mielenosoitus on valmis. Kaikki viisi istuvat portin takana rivissä ja ulvovat... etenkin aamukuudelta kerrostalossa tämä on todella kiva asia..
Pienet ovat oppineet todella hienosti tekemään ulos ja sisällä paperille. Siksi myös koko poppoon kanssa kyläily on ollut myös helppoa ja mukavaa. On kyllä saanut olla niihin todella tyytyväinen, enää harvoin tulee vahinko matolle tai lattialle. Jos sanomalehteä tai piha on tarjolla, siihen tehdään.
Kyllä näiden öttiäisten kanssa menee aika todella nopeasti ja paljon olen niille pyrkinyt uusia ja positiivisia asiota tarjoamaan. Saa nähdä millaiset itkut minulle tulee kun lauma pikkuhiljaa vähenee. Ja mitä ihmettä sitä sitten kaikki päivät oikein tekee?
Tässä hieman kuvia metsäretkiltä ja kuvia pennuista osiossa on lisää..
